WIIIIIIIIII!

Ehkä mua ei vaan oo luotu bloggaajaksi kun miettii tätä päivitystahtia... mut en luovuta! Ja on mulla syykin: kettuileva nettiyhteys. Kyllä mä vielä ryhdistäydyn. Oon vaan pitkästä aikaa ollut jopa kiireinen kun mulla alkoi taas työt ja niitä onkin tästä edespäin sitten lähes joka päivä kesän loppuun saakka...
Mua vähän harmitti kun en saanut ikuistettua yhtä ihanaa iltaa kämäsellä pokkarilla.

 

Mutta oli mulla tällä kertaa ihan asiaakin! Oikeastaan, meikäläisellä on ollut paljonkin asiaa mielessä turistavana tänne blogiin, mutta tyypillisesti aina unohdan ne.. Pitäis varmaan oikeasti hankkia se muistivihko johon rustata aina kaikki ideat. Oon niin hajamielinen tyyppi että muuten kaikki nerokkaat ja maailmaamullistavat idéet vaan vaipuu unholaan eikä (todennäköisesti) koskaan enää palaa. :<

Mutta niin. Vaikka ylläoleva kuva toimii todistuksena eräästä pääsykokeisiinlukusessiostani (hieno sana), olen pohdinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, että fuck it, nyt ei ole yliopiston aika, vaan teen niinkuin alunperin mun pitikin: mä lähden matkustamaan. Jos suunnitelmani eivät muutu, niin haen kuitenkin ensi vuonna  uudestaan, sillä yliopisto kuitenkin vaan vetää mua puoleensa magneetin lailla. Jossain vaiheessa mä haluaisin sieltä kyllä itseni löytää.

Oon miettinyt tätä asiaa paljon, ja täytyy myöntää että mua vähän jännittää. Jotenkin se, että vihdoin hyppään pois tästä kouluun-kouluun-kouluun-töihin-töihin-töihin-eläkkeelle-kuole -rundista, jännittää, vaikka tästä mä olen aina puhunut. Mutta juuri siksi; mä en tahdo jämähtää paikoilleni, en tahdo valita turvallista vaihtoehtoa vain turvallisen vaihtoehdon itsensä takia. Vaikka mä oikeasti haluan opiskelemaan tota alaa johon haen (Itä-Aasian tutkimus) sillä se kiinnostaa mua ihan älyttömästi, niin musta tuntuu että juuri nyt mun täytyy elää. Elää tekemällä niistä mun jumalattoman pitkään päiväuneksituista unelmista totta. Elää eksymällä ja jännittämällä ja menemällä pois comfort zonelta. Elää löytämällä itseni paikoista joista en olisi ikinä uskonut itseäni löytäväni. Elää kommunikoimalla ihmisten kanssa jotka ei puhu suomea tai edes englantia. 

Elää.

 

Lakki! Lakkiii. Se on tavallinen, halpis lakki. Ihana, ihana lakki.

Noni, juuri mainitsemani nettiyhteys päätti osallistua tämänkin postauksen tekemiseen, tai siis pikemminkin ongelmoittaa sitä, ja katkaisi nettiyhteyden. Kirjoitan tätä nyt sitten seuraavana päivänä loppuun. :D Sinänsä jännää, sillä tänään olis pääsykoepäivä, mutta mä en ole menossa sinne. Siistii!

Haluisin ihan hirveesti kirjottaa mun reissusuunnitelmista, mutta ne on vielä hyvin, hyvin alustavat ja avonaiset. Mutta kuitenkin varmaan kirjoitan niistä kohta, sillä oon niiiiiin innoissani! Mä en kestä, mä oon vihdoin tekemässä sitä mitä oon aina halunnu tehä. On kesä ja Suomi tuntuu paremmalta kuin ikinä, vähän yli viikko yo-juhliin ja kun koittaa talvi niin mä en taida olla enää täällä.

Hih!

Life was meant to be random. Ei pistettä otsikkoon.

 

Sain ihan älyttömän hyvän idean kirjoittaa tämä entry päälläseisoen. Jostain syystä tämä mästerpläänini osoittautui kuitenkin hieman hankalaksi, jollei jopa mahdottomaksi (vaikka en suostu kyllä vieläkään myöntämään että mikään olisi mahdotonta! ...hnngghh.. *könyää takaisin päälläseisonta-asemiin*), toteuttaa. Siispä ei päälläseisontaentryä. Pöh.

Postauksen kuvallinen anti kuvaa eilispäivän filiksiä. Joskin ensimmäinen kuva on vähän valehtelua; en mä oikeesti loppujen lopuksi paria sivua enempää saanut luettua. Mutta nyt, innostavien blogien buustaamana, aion kyllä kuluttaa loppuyön tiiviisti nenä kiinni pääsykoekirjassa. Haluun, haluun, haluun päästä opiskelemaan tota alaa, jos jotain. Toisaalta ei mua haittaa vaikka en pääsiskään. Mut on vaan vallannut joku älytön saamattomuus ja flegmaattisuus. Aina väärään aikaan. Mut nyt it shall be changed.

Ah! Ennen kuin lopetan niin täytyy vielä muuten vähän hehkuttaa: Nell, oi Nell! Löysin pari päivää sitten uuden lempparibändini ja tällaista musainnostusta mulla ei taas vähään aikaan ole ollut. *---* Täydellisyyden ilmentymä, joskin mun täytyy ihmetellä että miksi lähes aina se paras musiikki on hirveän surullista? Oon tässä kaks päivää luukuttanut biisejä jotka kertoo itsemurhasta hyvin raastavalla tavalla ja saa tunteet kuohumaan, mutta aaaaaaaa, niin koukuttavaa musiikkia! Mutta niin, sekavat tuntemukseni tiivistettynä: Nell, korealainen indie-bändi. Kuunnelkaa. Ah.

Tässä muutamia maistiaisia. Joskin suosittelen tutustumaan tarkemmin. Ah. Eargasm.

A lame title.

Bwahh, being as late as always, but this time I'm not going to start an entry by apologizing! Let's just say that I have a very lagging internet connection and that's why updating can be really difficult at times.

So yes, I went to Rome. And Rome is a really, really beautiful and nice city. I loved how everything was so.. lively there. There was something green wherever you looked and Italian people are also very lively. However, I've babbled about it so much that I'm kind of tired of talking of the trip. Altogether it was very nice and I loved Rome.

However, I'm very unsatisfied with the photos because the image quality settings of my camera had somehow accidentally changed so the quality was pretty awful when I opened the files on my computer. So irritating. But I can get over it.

I guess I'm not just in the mood of talking right now. Which is funny, cause usually I am. It's when I start making a blog post when all my inspiration and talkativeness disappears. Oh WAE?! I would like to know what kind of phenomenon this is..
However, as a cherry on top here's a lovely super high quality picture showcasing my appearance on some day, featuring a clean mirror and a neat background! The coolness factor of this blog increases... or not. Well, I guess this captures the very essence of my style of living.

I haven't been very active with this blog, but there have been reasons for that. Also, there is a lot to come. I promise. Kind of. I just have to figure things out for myself, first.

Oh! And by the way, I kind of really like IU's new song! At first it didn't really sound like the most addicting thing ever, but it's slowly growing on me. It's so cute, and captures the feelings of a first love so well~~. Aww.